Tänään koitti kauan odotettu ja pelätty päivä. Kokonainen viikonloppu kehräyksen merkeissä kuulosti melkein liian hyvältä ollakseen totta. Sitä se olikin. Kävin keskiviikkona ottamassa kortisonipiikin ranteeseeni, jota jäytää tulehdus. Siitä keikasta en muuta sano, kuin että muistan taas miksi välttelen terveyskeskuksia yhtä aktiivisesti kuin tuoreita herneitä...

Lystiä kuitenkin oli ja aion raahautua myös huomenna paikalle. Tänään kehräilin unelman pehmeää alpakkaa. Tämä oli ensimmäinen kohtaaminen ja täytyy tunnustaa, olen rakastunut! Niin pehmeää, pitkäkuituista. Oikea unelma kehrättäväksi. Harmittaa hiukan etten voi työskennellä täydellä teholla tai maksimiaikaa, mutta pitää ottaa mitä on tarjolla. Ostin alpakkaa kokeiluluontoisesti vaivaiset 50 grammaa, täytynee hamsteroida lisää ensi kuussa. Sen verran täpinöissään tuntumasta.