Olo on kuin halvassa Ö-luokan elokuvassa, koen syvää hengenheimolaisuutta zombien kanssa. Takana rankka viikko, onneksi tytön tauti on vihdoin ohi, samoin myös pari tenttiä. Pienoinen ihme, että sain raahauduttua paikalle. Suurempi ihme on tunne, että molemmat tentit meni hyvin. Ilmeisesti univaje saa hourailemaan, eiköhän se arviointi paljasta karun totuuden.

Kävin kuitenkin tänään kirpparilla ja tein taas elämää suurempia löytöjä; ihanan tuhatjalkaispalapelin ja Beatrix Potterin kirjan tytölle, ystävälleni Partyliten kynttilähommelin ja itselleni nöttösen Novitan vihreää pätkärääkättyä lankaa, juuri sitä minkä riittävyyttä olen tuskaillut, enkä ole peloissani uskaltanut aloittaa itselleni liiviä. Ei se lanka vieläkään riitä ellei daami rupea reippaalle laihikselle, mutta toivoa tuli sentään lisää.

Päästiin sitä paitsi likan kanssa ulos ja pikkuinen jaksoi leikkiä jopa paria tuntia tohkeissaan pihalla. Mulla kilkatti neulepuikot, väännän aiemmin mainittuja neulekissoja langanjämistä. Sen verran ulkona tuuli, ettei minkään ohjeellisen työn teko tullut kysymykseenkään.

Kaiken kaikkiaan on kyl voittajafiilis, kun on enää kaksi viikkoa koulua jäljellä ja yksi tentti. Viikonlopun ajattelin ottaa iísisti ja sit ensi viikolla keskittyä tenttimateriaaliin. Ehkäpä sitä löytäisi aikaa hurvitella värttinän kanssa, kehräytymässä on ihanasta violetinsävyisestä käsinvärjätystä soijasilkistä lankaa. Sellainen visio välkkyy mielessä, että olis kiva kokeilla yhdistämistä puuvillan kanssa...