Hei!

Vanha paha edelleen kehissä. Minua leikeltiin viikko sitten tiistaina ja eilen vihdoinkin pääsin kotiutumaan. Leikkaus onnistui hyvin, toipuminen alkoi koukkauksella tehon kautta. Noh, näitähän tuntuu sattuvan minulle nykyään liian usein, joten ollaan onnellisia että pääsin kotiin vain kolmen antibiootin ja verenohentajien kanssa. Kahden viikon päästä on kontrolli ja jos siinä kaikki on hyvin, voitaneen sanoa, että vastoinkäymiset on voitettu.

Mutta, ON NIIN HEMMETIN IHANAA OLLA HENGISSÄ, kotona Puoliskon, Pimpulan ja Pirpanan kanssa, että melkein tekisi mieli itkeä. Eilen sen teinkin. Nyt sydän parka yrittää pakahtua onnesta, kun esikoinen mussuttaa pastaa, kuopus sammui syliin ja mies on tuossa ihan lähellä, vapaasti pussattavissa.

Tämän lyhyen postauksen ainoa tarkoitus on julistaa maailmalle, että täällä minä olen! Suokaa anteeksi paatos, onnentunne tulvii yli.